Parempaa kromia

Takalokari oli pääsyt mädäntymään kuorirakenteen pistehitseistä. Tuon korjaaminen on melkoinen savotta.

Hondan lokasuojat olivat parhaat päivänsä nähneet. Takalokasuojaa luulin aluksi ympärikeulituksi, mutta se olikin ruostunut pistehitsien kohdalta niin että pintapelti oli joutunut pullistumaan ruosteen tieltä. Vähän se näytti niinkuin kupuvasaralla oiotulta omaan silmään. Etulokari oli pyörässä kiinni, mutta se oli lähinnä maalattu pintapelti, joka olisi pitänyt niitata uudelleen kiinnikkeeseen ja kromata.

Pyörän mukana tullut etulokari oli uusi, mutta kromaamaton.

Lähdin etsimään lokareita Suomesta, mutta hyvin pian sain huomata, ettei hyviä ollut oikeastaan ollenkaan tarjolla. Lähiaikoina oli muutamassa purkupyörässä ollut ihan asialliset lokarit, mutte ne olu myyty samantien. Kysyin myös Puolan kromaamosta vanhojen korjaamista ja uudelleen kromausta. Hinta oli siedettävä, mutta takalokasuoja paljastui niin pehuksi, että tuskin edes Puolan pojat olisi saaneet siitä hyvää. Koska pyörästä ei virheetöntä ole tarkoitus rakentaa, lähdin metsästämään parempia lokareita käytettyinä. Erittäin hyvä takalokari löytyikin Seattlesta, USA:sta. Jostain syystä Eurooppalaisilla sivustoilla, mm. Saksan ja brittien ebayssä on hyvin huonosti hyvää käytettyä 350:n osaa tarjolla, mutta Jenkkilästä sitä löytyy vielä hyvin ja kohtuuhinnalla. Ongelmaksi muodostuu sitten nykypäivän lähetyskulut, jotka eBayn oma lähetysjärjestely on nostanut pilviin. Käytännössä lokarin hintaan tuli toinen mokoma lisää kulujen muodossa ja vielä vähän kotimaan ALV:tä niin kyllähän sitä käytetylle kaarellekkin hintaa tuli.

"Uudet" lokarit tallilla. Aika hyvin säilyneet 40-vuotiaiksi. Etulokasuoja paljastui K3 malliseksi.

Onhan niissä pieni ero kunnossa. Uusi lokari on CL350, eli Scramblerista ja siinä ei ole ollut takakuraläppää.

Etulokasuojan kanssa koin ilonhetkiä Forssan rompepäivillä loppusyksystä, kun myyjä tarjosi kohtuulliseen hintaan varsin hyvää kaarta, joka nimenomaan piti olla se oikea -72 CB350:iin. Itse olin vielä vähän projektin alkuhuumassa pihalla mitkä osat ovat niitä oikeita, joten kotona lokari paljastui mallia vanhemman CB:n alkuperäiseksi. Kiinnike oli siis erilainen ja vieläpä hankalasti niitattu kupuniiteillä, joiden saaminen on kiven alla. Sattumalta kuitenkin oikeanmallinen kiinnike löytyi omastatakaa pyörän mukana tulleesta lokarista. Se oli jo aiemmin irroitettu niittauksista, ja pultattu kiinni. Hetken tuumattuani päätin kokeilla erästä ideaa, mikä pälkähti päähäni.

Etulokarin kiinnike vaihdettu ja kiinnitetty feikkiniiteillä.

Hioin rälläkällä hyvästä lokarista kiinnikkeen niitit irti ja hakkasin ne irti tuurnalla. Puhdistin ja maalasin kiinnikkeen alusen, ja sovitin oikean kiinnikkeen paikalleen. Itse kaarihan oli sama kuin K4 mallissa. Seuraavaksi otin M5 kupukanta muttereita ja sahasin niistä mutteriosan irti rautasahalla ruuvipenkissä. Näin ollen jäljelle jäi pelkkä kupu, minkä sisällä oli vielä 3-4mm kierrettä. Ruuvasin M5 pultin kupuun ruuvilukitteen kera, ja sahasin sopivaan mittaan. Nyt minulla oli kupuruuvit. Ei muutakuin ruuvit kiinni ja muttereilla kasaan. Ulkoapäin teelmys onnistui imitoimaan lähes täydellisesti alkuperäisiä kupuniittejä, joten olin lopputulokseen varsin tyytyväinen. Nyt uudella kiinnikkeellä lokari toimii myös K4 mallissa. ITse lokarin kiillotin kevyesti koneella, että saisin edes osat käytöstä aiheutuneilta naarmuilta pois.

Kaarien sisäpuolet maalasin Hammeriten Direct to galvanizella.

Maalaus ehostaa ilmettä, mutta myös suojaa siltä ruostepeikolta.

Molemmat lokarit puhdistettiin alapuolelta teräharjalaikalla ja pestiin tinnerillä. Päälle sudin Hammeriten Direct to galvanized maalia hopeana. Samaa maalia käytin myös Cadillacin uudelleen kromattujen puskurien sisäpinnoilla.

Myös kuraläppä sai Patapata pesun lisäksi tuoretta maalia Honda tekstiin. Läpästä tuli yllättävän hyvä siihen nähden missä kunnossa se oli.