keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Teeveestä tuttu PV



Alkuvuodesta MTV:ltä tulleessa Sääntö Suomi- sarjassa Jussi Heikelä vieraili Riku Roudon luona Suomen moottoripyörämuseolla. Insertissä nähdään kuinka Heikelä kiertää museon pyöriä, ja ottaa jopa pienet kylmätyypit tutusta PV:stä.








PV sai myös hieman päivitystä museoarkeensa, ja kävin vaihtamassa alkuperäisnen takavalonlinssin paikalleen, lisäsin alkuperäisen sivupeilin ja vaihdoin kilven alkuperäiseen -88 vuoden vakuutuskilpeen.

Hyvästit Hondalle



Honda löysi uuden kodin tammikuun alussa Lappeenrannasta. Uuden perheenjäsenen syntymän jälkeen ajot vaimon kanssa sai unohtaa hetkeksi, joten näin pyörän hieman turhaksi itselleni, joten se päätyi myyntiin jo viime syksynä. Pyörä sai varmasti hyvän kodin, ja Garage59 toivottaa turvallisia kilometrejä uudelle omistajalle.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Takavalon linssin korjaus

Tasan yksi alkuperäinen CEV linssi löytyi Forssan rompetorilta, ja siitäkin oli pala murtunut.
Vaikka Peevee majaileekin hyvässä hoivassa Suomen Moottoripyörämuseossa Lahdessa, on muutaman pisteosan vaihto pyörinyt mielessä jo tovin. Ensimmäisenä PV:n takavalo on mopossa vielä tarvikemallinen, eli melkein puolet ohuempi kuin alkuperäinen CEV:n valmistama linssi.


Alkuperäisen linssin hankkiminen ei ollut aivan niin yksinkertaista kuin voisi luulla, ja parikin kappaletta jätin ostamatta kun niistä puuttui pala. Forssan MP-rompetorilta löysin kuitenkin alkuperäisen linssin, joskin taas rikkinäisenä. Mukaan tarttui myös hyväkuntoinen alkuperäinen peili ja uudemman PV:n kanttinen etuvalo, joka vaati myös hieman toimenpiteitä.


Sinitarraa apuna käyttäen sain "poteron" johon kaadoin valmista epoksiliimaa.
Takavalon linssin lohjennuta palaa ei tietenkään ollut mukana, vaan se pitäisi jotenkin "kitata". Ongelma nyt sitten on että mitenkäs kittaat läpinäkyvää punaista muovia? Alun perin ajatus oli valaa puuttuvalle  alueelle kirkasta valuhartsia, mutta edellisestä projektistä jääneet jämät olivat kovettuneet purkkiin. Uutta en malttanut ostaa, kun linssille olisi äkkiä tullut turhan kovat korjauskustannukset. Jostain mieleen juolahti että tuubeissa myytävää Epoksiliimaa on saatavilla kirkkaana ja pieni tuubi ei paljoa maksa. Niimpä hain kaupasta tuubin epoksia. Lohjenneen alueen puhdistin ensin rasvanpoistolla ja tein sinitarrasta alueen ympärille kaukalon. Tuon pienen altaan täytin epoksimassalla sekoittamisen jälkeen.


Liiman kuivuttua nypin sinitarrat pois ja aloitin karkean muotoilun.
Koska kyseessä oli nopeasti kovettuvaa tavaraa, sai sinitarrat jo nyppiä pois vartin kuivumisen jälkeen. Suurimmät ylimääräiset poistin mattoveitsellä liiman ollessa vielä hieman pehmeää. lopullisen hionnan tein viilalla ja epäkeskohiomakoneella 240 paperilla. Pintojen ollessa tasaiset hion vielä palikan vesissä aina 1000 karkeuteen asti.



Hionnan jälkeen linssi näytti jo asialliselta, mutta toki korjattu paikka näkyy selvästi.
Nyt kun lohkeama oli täytetty oli toinen ongelma. Muu linssi oli punaista, ja uusi korjauspala kirkasta. Toki taustalta näkyvä punainen kuulsi korjatun alueen läpi, mutta halusin häivyttää korjauksen paremmin. Muistin että Biltemassa oli valmiita läpikuultavia takavalojen sävytykseen tarkoitettuja spraymaaleja, joten hain punaisen ja suihkin sillä kevyen kerroksen koko linssin yli. Jotta myös "kilvenvalon" kirkas alue saatiin uudennäköiseksi, lakkasin koko linssin vielä pariin kertaan 2K autolakalla. Ainahan sitä valmiiksi ehjä osa olisi paras vaihtoehto, mutta ihan asiallinen tästäkin tuli.



Lakatussa linssissä korjausta ei enää juuri huomaa.



keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Honda maalaus

Keväällä oli muutama viikko aikaa olla jouten, joten päätin ottaa pitkästä aikaa pensselin käteen ja kokeilla saako sillä mitään aikaiseksi. Työvalineet oli halvimmat Gouache värit ja valmis taulupohja. Mitään mestariteosta ei yritettykään saada aikaiseksi, olihan edellisestä maalausharjoituksesta jo lähemmäs kymmenen vuotta. Ihan hyvää rekvisiittaa vaikkapa autotalliin.

Hondan kuvausta

Kesäloman aikana oli hyvä napsia muutama kuva Hondasta ja käydä hieman ajelulla. Vaikka pyörä on varsin toimiva, ja ennenkaikkea edullinen ylläpitää, on kuitenkin sen käyttö jäänyt harmittavan vähäiseksi. Harrasteautoilu tuppaa viemään voiton pyöräilystä, sen helppouden ja ennenkaikkea matkustajakapasiteetin vuoksi. Hiljalleen on kypsynyt ajatus olisiko Honda järkevintä laittaa myyntiin, vaikka toki ajatus sen pitämisestä ei tunnu sekään huonolta. Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä: garagefiftynine@gmail.com
 








Peevee Lahden moottoripyörämuseoon.

Viime vuoden lopulla entisöity Suzuki PV muutti toistaiseki Lahden moottoripyörämuseoon. Mopo on esillä ollessaan monelle vierailijalle hyödyllisempi kuin että se makaisi tallissa peiton alla. Tammikuussa 2019 mennessä PV on täyttänyt museoiän ja se tullaan museorekisteröimään.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Testiä ja säätöä

Säätäminen, ehkä turhauttavinta hommaa ikinä projekteissa, mutta toisaalta taas sen onnistuttua palkitsevaa. Tankin asennuksen jälkeen pyörä starttasi hienosti oikeastaan heti, mikä oli suuri helpotus. En oikeastaan edes tiedä tarkalleen kuinka kauan edellisestä käyntikerrasta on, mutta vuosia kumminkin. Omana omistusaikana pyörä ei koskaan ollut käynnissä, ja moottorin sisäinen kuntokin oli hieman arvoitus.



Säätäminen aloitettiin kaasuttimista. Kohtuulisen pian sain pyörän käymään itsekseen, ja se jopa kuulosti ihan kohtuullisesta. Sen sijaan kaasu jäi "leijumaan" kierroksille, joten vaikutti että kone käy laihalla. Samalla huomasin että sarvia käännettäessä oikealle, kaasuvaijeri kiristyy, eli se oli jossain jumissa. Suurin huolenaiheista oli kuitenkin kytkin jonka painamisella ei juuri tuntunut olevan mitään vaikutusta ja mekanismista kuului outo napsaus.
Purin vaijerimekanismin koppineen pois, mutta mitään varsinaista vikaa ei löytynyt. Kootessani sen uudelleen totesin kytkimen toimivan nyt hienosti. Ilo loppui kuitenkin pian, kun huomasin että käynnistyspolkimesta ei enää tapahdu mitään vaan kytkin on ilmeisesti jatkuvasti päällä. Ei muutakuin koppa taas irti, ja nyt käynnistyspolkimeen tuli jälleen vastusta. Koppa kiinni ja sama homma. Lopulta huomasin että kytkimen kuulavivusto ei ollut hahlossaan, vaan se oli useita millejä liikaa ulkona, mikä aiheutti kytkimen jatkuvan puristuksen. Uudelleen kokoamisen jälkeen kaikki toimi nyt mainiosti, ja napsutuksestakin päästiin eroon säätämällä kytkin kunnolla.

Bensanletkun liittimen vieressä näkyy pieni syöpymä, mistä tihkui bensaa.
Illan säätämisen jälkeen sain myös tyhjäkäynnin ihan kohtalaiseksi, mutta tilannetta häiritsi hieman vuotava kaasari. Aluksi näytti siltä, että kaasarin pohjaruuvin tiiviste vuotaa ja vaihdoin siihen uuden o-renkaan. Tiivisteen uusimisella ei ollut oikeastaan vaikutusta, joten päätin irroittaa kaasarin.
Kaasarien ollessa pöydällä huomasin että kohokammion pohjassa oli syöpynyt reikä. Samoin pohjaruuvin kierre oli parhaat päivänsä nähnyt. Muistin samalla katselleeni Torissa myynnissä muutamaa päivää aiemmin CB:n kaasaripakettia, jossa oli molemmat kaasarit osiksi purettuina kohtuuhintaan. Soitto pikaisesti kaverille ja osat Jyväskylästä kohti Lahtea ja sopivasti ne saapuivatkin vielä ennen viikonloppua. Vasemman kaasarin primääri suutin oli kaiken lisäksi tukossa, joten purin kaasarit lopulta läpikotaisin ja puhdistin ne uudelleen.

Kaasarit purettiin pariin otteeseen
Uudelleen kasauksen jälkeen paketti toimi jo huomattavasti paremmin, mutta putki alkoi paukkua. Ajattelin että sytytyksessä olisi häikkää, joten säädin katkojan kärjet ja jakajan asennon uudelleen. Paukkuminen väheni, muttei poistunut kokonaan. Kaveri Henrin kanssa pohtiessani ongelmaa Henkka suositteli kaasarien ottamista uudelleen pöydälle ja kohojen asennon mittaamista. Tyhjäkäyntiä kun ei oikein saanut kunnolla säädettyä edelleenkään. Jälleen purettuani kaasarit huomasin toisen kohon, joka oli hiljattain vaihdettu, olevan liian alhaalla. Uimuritason pitäisi olla tässä kaasarimallissa 26mm, mutta se oli 29mm. Aika reilustikkin pielessä. Toisessa kaasarissa alkuperäinen koho oli parempi, mutta sekin millin liian alhaalla. Säädin uimuritasot ja kasasin kaasuttimet nyt toistamiseen.



Paikalleen asennuksen jälkeen meinasi meisseli lentää nurkkaan, kun käynnistyksen jälkeen kierrokset olivat yli 3000 säätöihin koskematta. Seosruuvilla ja stopparilla ei juuri ollut vaikutusta asiaan, mutta huomasinkin että kaasuvaijeri kantaa hieman, eli säätöruuvi on liian tiukalla. Löyhdyttämisen jälkeen alkoi kierrokset palautua ja muutaman kymmenen säätösession jälkeen alkoi se tyhjäkäynti lopulta löytyä niin että myös kierrokset palautuvat jo kohtuullisesti. Samalla pyörä pääsi pitkästä aikaa oikein tienpäälle, vaikkakin vain muutaman kymmenen metrin matkalle. Kaikki muuten vaikuttaa varsin toimivalta ja yllättävän kiukkuiselta tuollainen pieni vanha honda tuntuu kun edellisestä moottoripyörästä on aikaa kymmenisen vuotta. Säädöt jatkuvat varmaankin pitkin kesää, mutta nyt laite alkaa olla sellaisessa kunnossa että sillä voi oikeasti lähteä käymään vähän pitemmälläkin koeajolenkillä. Sitä ennen kuitenkin hoidetaan museotarkastus alta pois.