Honda löysi uuden kodin tammikuun alussa Lappeenrannasta. Uuden perheenjäsenen syntymän jälkeen ajot vaimon kanssa sai unohtaa hetkeksi, joten näin pyörän hieman turhaksi itselleni, joten se päätyi myyntiin jo viime syksynä. Pyörä sai varmasti hyvän kodin, ja Garage59 toivottaa turvallisia kilometrejä uudelle omistajalle.
Keväällä oli muutama viikko aikaa olla jouten, joten päätin ottaa pitkästä aikaa pensselin käteen ja kokeilla saako sillä mitään aikaiseksi. Työvalineet oli halvimmat Gouache värit ja valmis taulupohja. Mitään mestariteosta ei yritettykään saada aikaiseksi, olihan edellisestä maalausharjoituksesta jo lähemmäs kymmenen vuotta. Ihan hyvää rekvisiittaa vaikkapa autotalliin.
Kesäloman aikana oli hyvä napsia muutama kuva Hondasta ja käydä hieman ajelulla. Vaikka pyörä on varsin toimiva, ja ennenkaikkea edullinen ylläpitää, on kuitenkin sen käyttö jäänyt harmittavan vähäiseksi. Harrasteautoilu tuppaa viemään voiton pyöräilystä, sen helppouden ja ennenkaikkea matkustajakapasiteetin vuoksi. Hiljalleen on kypsynyt ajatus olisiko Honda järkevintä laittaa myyntiin, vaikka toki ajatus sen pitämisestä ei tunnu sekään huonolta. Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä: garagefiftynine@gmail.com
Säätäminen, ehkä turhauttavinta hommaa ikinä projekteissa, mutta toisaalta taas sen onnistuttua palkitsevaa. Tankin asennuksen jälkeen pyörä starttasi hienosti oikeastaan heti, mikä oli suuri helpotus. En oikeastaan edes tiedä tarkalleen kuinka kauan edellisestä käyntikerrasta on, mutta vuosia kumminkin. Omana omistusaikana pyörä ei koskaan ollut käynnissä, ja moottorin sisäinen kuntokin oli hieman arvoitus.
Säätäminen aloitettiin kaasuttimista. Kohtuulisen pian sain pyörän käymään itsekseen, ja se jopa kuulosti ihan kohtuullisesta. Sen sijaan kaasu jäi "leijumaan" kierroksille, joten vaikutti että kone käy laihalla. Samalla huomasin että sarvia käännettäessä oikealle, kaasuvaijeri kiristyy, eli se oli jossain jumissa. Suurin huolenaiheista oli kuitenkin kytkin jonka painamisella ei juuri tuntunut olevan mitään vaikutusta ja mekanismista kuului outo napsaus.
Purin vaijerimekanismin koppineen pois, mutta mitään varsinaista vikaa ei löytynyt. Kootessani sen uudelleen totesin kytkimen toimivan nyt hienosti. Ilo loppui kuitenkin pian, kun huomasin että käynnistyspolkimesta ei enää tapahdu mitään vaan kytkin on ilmeisesti jatkuvasti päällä. Ei muutakuin koppa taas irti, ja nyt käynnistyspolkimeen tuli jälleen vastusta. Koppa kiinni ja sama homma. Lopulta huomasin että kytkimen kuulavivusto ei ollut hahlossaan, vaan se oli useita millejä liikaa ulkona, mikä aiheutti kytkimen jatkuvan puristuksen. Uudelleen kokoamisen jälkeen kaikki toimi nyt mainiosti, ja napsutuksestakin päästiin eroon säätämällä kytkin kunnolla.
Bensanletkun liittimen vieressä näkyy pieni syöpymä, mistä tihkui bensaa.
Illan säätämisen jälkeen sain myös tyhjäkäynnin ihan kohtalaiseksi, mutta tilannetta häiritsi hieman vuotava kaasari. Aluksi näytti siltä, että kaasarin pohjaruuvin tiiviste vuotaa ja vaihdoin siihen uuden o-renkaan. Tiivisteen uusimisella ei ollut oikeastaan vaikutusta, joten päätin irroittaa kaasarin.
Kaasarien ollessa pöydällä huomasin että kohokammion pohjassa oli syöpynyt reikä. Samoin pohjaruuvin kierre oli parhaat päivänsä nähnyt. Muistin samalla katselleeni Torissa myynnissä muutamaa päivää aiemmin CB:n kaasaripakettia, jossa oli molemmat kaasarit osiksi purettuina kohtuuhintaan. Soitto pikaisesti kaverille ja osat Jyväskylästä kohti Lahtea ja sopivasti ne saapuivatkin vielä ennen viikonloppua. Vasemman kaasarin primääri suutin oli kaiken lisäksi tukossa, joten purin kaasarit lopulta läpikotaisin ja puhdistin ne uudelleen.
Kaasarit purettiin pariin otteeseen
Uudelleen kasauksen jälkeen paketti toimi jo huomattavasti paremmin, mutta putki alkoi paukkua. Ajattelin että sytytyksessä olisi häikkää, joten säädin katkojan kärjet ja jakajan asennon uudelleen. Paukkuminen väheni, muttei poistunut kokonaan. Kaveri Henrin kanssa pohtiessani ongelmaa Henkka suositteli kaasarien ottamista uudelleen pöydälle ja kohojen asennon mittaamista. Tyhjäkäyntiä kun ei oikein saanut kunnolla säädettyä edelleenkään. Jälleen purettuani kaasarit huomasin toisen kohon, joka oli hiljattain vaihdettu, olevan liian alhaalla. Uimuritason pitäisi olla tässä kaasarimallissa 26mm, mutta se oli 29mm. Aika reilustikkin pielessä. Toisessa kaasarissa alkuperäinen koho oli parempi, mutta sekin millin liian alhaalla. Säädin uimuritasot ja kasasin kaasuttimet nyt toistamiseen.
Paikalleen asennuksen jälkeen meinasi meisseli lentää nurkkaan, kun käynnistyksen jälkeen kierrokset olivat yli 3000 säätöihin koskematta. Seosruuvilla ja stopparilla ei juuri ollut vaikutusta asiaan, mutta huomasinkin että kaasuvaijeri kantaa hieman, eli säätöruuvi on liian tiukalla. Löyhdyttämisen jälkeen alkoi kierrokset palautua ja muutaman kymmenen säätösession jälkeen alkoi se tyhjäkäynti lopulta löytyä niin että myös kierrokset palautuvat jo kohtuullisesti. Samalla pyörä pääsi pitkästä aikaa oikein tienpäälle, vaikkakin vain muutaman kymmenen metrin matkalle. Kaikki muuten vaikuttaa varsin toimivalta ja yllättävän kiukkuiselta tuollainen pieni vanha honda tuntuu kun edellisestä moottoripyörästä on aikaa kymmenisen vuotta. Säädöt jatkuvat varmaankin pitkin kesää, mutta nyt laite alkaa olla sellaisessa kunnossa että sillä voi oikeasti lähteä käymään vähän pitemmälläkin koeajolenkillä. Sitä ennen kuitenkin hoidetaan museotarkastus alta pois.
Hondan vauhtipyörä ja startin kytkin saapui pienten toimitushaasteiden jälkeen kuitenkin perille, ja ehjältä näyttänyt osa ainoastaan pestiin ja tarkastettiin rullien ja jousten kunto. Kaikki vaikutti hyvältä, joten palikka iskettiin kiinni, ja pikaisen kokeilemisen jälkeen starttaus hoitui ilman mitään ongelmaa. Onnistunut korjaus siis!
Jännän äärellä. Nykyisin ei oteta turhia riskejä vastamaalattujen osien kanssa, vaan kaikki suojataan ennen ruuvausta.
Maalattujen osien saavuttua vihdoin kotitalliin oli nekin tietenkin saatava heti paikalleen. Ihan heti osia ei voinut ruuvailla kiinni, sillä emblemit piti kiinnittää ensin. Tankin Honda teksteissä on omat pienet muovihakaset, mutta niiden lisäksi teippasin 0.5mm 3M Vaahtokaksipuoliteipin koko lätkän taustapuolelle ihan vain varmistaakseni kiinnipysyvyyden. Samaa tavaraa saivat osakseen myös sivuposkien logot. Pohjat puhdistettiin alkoholilla ennen merkkien asennusta. Alkoholi on oikea aine puhdistukseen, sillä öljypohjaiset puhdistussprayt eivät aja samaa asiaa. Tankkiin tarvittiin lisäksi korkki, ja sen niitattu akseli hieman aiheutti ahdistusta sillä pihtien ja vasaran kanssa heiluminen juuri maalatun tankin läheisyydessä oli vähintäänkin vaarallista. Korkki kuitenkin saatiin paikalleen varovaisen työskentelyn aikaansaannoksena. Viimeisenä komponenttina oli tankin alareunojen muoviset kromilistat, jotka vain napsautetaan paikalleen. Muovilistat kiillotettiin koneella ennen asennusta.
Kaikkiin emblemeihin lisättiin vielä 2-puolinen vaahtoteippi varmistukseksi.
Nyt alkaa näyttää hyvältä!
Tankin asentaminen on CB:ssä varsin yksinkertaista, sillä se ei ole yhdelläkään ruuvilla kiinni. Tankki työnnetään etuosat kupiholkkien päälle, ja takaosan kumikiinnike venytetään kulmaraudan päälle. Hyvin yksinkertaista siis. Tankkiin kiinnitettiin pyörän mukana tullut uusi alkuperäinen bensahana ja letkut kytkettiin kaasareihin.
Sivuposketkin kasattuna ja paikallaan.
Sivuposket eivät sen kummemmin vaatineet kuin painamisen paikoilleen kiinnikkeisiin. Honda oli nyt kasassa! Liraus bensaa tankkiin ja kädet ristiin. Ensimmäisellä kertaa starttaa ja lupaa jo, ja toisella kerralla pyörä lähtee käyntiin ja jopa käy ihan hyvin kunhan kaasukahvaa hieman pitää auki. Fiilis projektien valmistumisessa on aina hieno, mutta ensisavut on aina ne kaikkein jännimmät.
Hohtoa!
Ja viimeiset detailit.
Vaikka projekti oli kohtuullisen helppo, otti se kuitenkin kokonaisuudessaan aikalailla tasan vuoden aikaa. Varsinaiseen entisöintiin käytin noin kaksi ja puoli kuukautta talli-iltoina. Projekti aloitettiin marraskuussa 2016, ja se oli maalauksia lukuunottamatta entisöity ja kasassa tammikuussa 2017. Toki pienempiä teknisiä murheita vielä tuli matkan varrella, mutta niiden selvittämiseen riitti usein ilta tai kaksi tallissa. Vaikka varsinainen entisöinti oli nyt valmis, vaatii pyörä kuitenkin vielä reilusti säätöä ennen sen saattamista tien päälle ja museorekisteriin.
Lähtökohtana oli hyvin säilynyt orkkistankki alkuperäisvärissä.
ET-Paintworksin Esa Tala on erikoismies maalauksen saralla, vai pitäisikö sanoa erikoismaalauksen. Seinäjoella vaikuttava Esa on pääasissa tehnyt moottoripyörien värityksiä mitä mielikuvituksellisimmilla teemoilla aina hahmoista, trueflameseihin ja graafisempaan tyyliin. Ja pysyyhän miehellä ruisku kourassa myös muiden objektien suhteen, ja samalla on syntynyt pintaa mm. kypäriin ja muihin tavaroihin.
Pohjatyöt on asia mistä ei voi luistaa, kun haetaan parasta lopputulosta. Tässä pinnan pienten lommojen kittaus menossa.
Vaikka tälläkertaa kyseessä oli entisöintiprojekti, oli Esalla kuitenkin mielenkiintoa lähteä toteuttamaan myös tällaista vähän vähemmän mielikuvitusta vaativaa projektia. Ihan yksivärinen ei toki tuo CB:n tankkikaan ole, joten maskaushommiinhan siinä kumminkin joutui.
Maskaushommia. Pinnassa jo Vihreä väri, ja seuraavana vuorossa mustaa.
Maalattavaksi valitsin Hondan tankeista sen paremman, joka tuli irrallisena pyörän mukana. Hyvää oli se, että tuossakin tankissa oli edelleen orkkisväri ja oikea vihreä sellainen. Alkuperäistä Hondan Candy Bocchus Oliveahan ei Suomesta saatu, kuten jo aiemmin mainitsin, joten valittu väri on yksikerrosmetallihohto. Esa teki tarvittavat pohjatyöt tankkiin ja sivuposkiin ja tarkasti pintojen suoruuden ennen pohjamaalausta. Alkuperäisistä raitagrafiikoista otettiin kopiot teipille. Esa huomasikin että oikean ja vasemman puolen grafiikat eivät olleen ihan 100% peilikuvat, joka viittaa käsityöhön Hondan tehtaalla 70-luvulla. Nyt raidat on kuitenkin symmetriset keskenään.
Maskiteippien poistamisen jälkeen näyttää tältä.
Ja hyvältähän se näyttää!
Pohjien päälle ruiskutettiin ensin tankin vihreä väri, ja sen kuivuttua kylkien raitojen äärimuodot jätettiin paljaaksi ja koko muu tankki teipattiin. Seuraavaksi ruiskutettiin valkoista reunan raitja varten. Valkoiset osuuden maskattiin rajausteipillä, ja päälle maalattiin lopuksi musta.
Pinnasta tuli suorastaan mykistävä!
Detskut paikalleen ja kiinni. Lopputulos tulee olemaan upea.
Teippien poiston jälkeen tulos on vakuuttava. Grafiikan ollessa paikallaan oli lakkauksen vuoro. Muutaman kierroksen lakkaa päälle saatuaan lopputulos on mykistävä. Tumma vihreä, siistit grafiikat ja virheetön lakkapinta ovat aivan mielettömän upeat. Vielä kun tankin reunaan saa kromilistat ja kylkiin Honda logot on lopputulos valmis. Erittäin hienoa työtä!
Aikani tutkailtua mitä ihmeen öljyä sinne twinin sisälle olisi laitettava totesin hankkivan nyt edes jotain spekseihin sopivaa. Seinäjoen Minimanista tarttui lopulta puolisynteettinen Valvolinen 10W40 MP öljy. Siitä en tiedä onko tuo nyt hyvää vai huonoa, liian löysää vai mitä, mutta tuollaista se ohjekirja sinne tarjoaa ja onhan tuo sentään MA luokituksella eli märkäkytkin jopa saattaa toimia. Vihdoin kun liukaste oli tuvassa, sai kokeilla hieman pyörittää konetta.. mutta mutta.
Startin kanssa ilmeni heti ongelmia. Eipä ihme ettei kahvassa ollut edes nappia jäljellä.
Startti toimi vallan mainiosti, olinhan sen purkanut ja putsannut, mutta ainut mitä se sai aikaan oli luistmaista. Iso ratas ei tarttunut vauhtipyörään sitten millään, joten oli tipautettava ne juuri lirutetut öljyt pois, ja avattava koppa. Ennen purkamista suihkuttelin koko vauhtipyörä/vapaakytkin paketin rostoffilla ja kappasa, nyt alkoi tarttua. Meteli sen sijaan oli melkoinen, joten päätin purkaa sitten kumminkin tuon palikan pois.
Irtoinaiset pultit aiheuttavat hieman hallaa kierrereijille. Lisäksi yksi pultti poikki ja keskitystappi poikki.
Ongelma oli sitten aikalailla selvilla heti kun osa oli kädessä. Kitkalukko on kiinni vauhtipyörässä kolmella M6 ruuvilla ja lisänä on vielä ohjaustappi. Noh, kaikki ruuvit oli irti, yksi ruuvi poikki ja myös tappi poikki. Irrallaan olleet ruuvit olivat hakanneet vaihtipyörässä olleet kierteet tuollaisiksi banaaninmuotoisiksi, joten niiden toiminta ei ollut ihan huippuluokkaa enää. Tässäpä ei auttanut kun pistää uutta osaa tilaukseen ja pian Saksasta löytyikin ehkä osa varsin kohtuuhintaan. Saksa on muodostunut hyväksi osien hankintakanavaksi myös CB:n osalta, sillä hinnat on olleet kohtuullisia ja toimitukskulut myös. Kirjoitushetkellä Honda odottelee edeleen vauhtipyörää, jonka pitäisi saapua ihan muutaman päivän sisällä.
Kuvsta huom hyvin eron alkuperäisen (yllä) ja jonkun muun pyörän keskijalan välillä.
Samalla kun pyörää tutkiskelin huomasin että se on hieman vinossa keskiseisontajalalla ollessaan. Silmälläkin näki heti että jalka oli kierossa, joten ajattelin irroittaa sen ja paina prässillä suoraan. Irtonaista jalkaa tutkiessani huomasin kuitenkin että sehän ei ole edes alkuperäinen K4:n jalka, joten päätin hankkia uuden. Onneksi Henrin Four projektista oli jäänyt käyttämättömäksi alkuperäinen jalka, joka oli sama kun twinissä, joten se putsattiin maaleista ja pulverimaalattiin ennen asennusta paikalleen.
Näinhän se käy. Loppumetreillä kolmiopala murtui.
Kiristäessäni emäputken kiinnitysmutteria kiristin samalla kolmiopalan pultit. Niinhän siinä tietysti kävi vielä loppumetreillä, että toisenpuolen kolmiopala murtui iskarin ympäriltä. Juuri kun alkoi olla valmista. Onni oli sentään onnettomuudessa, sillä Hondan mukana tulleessa romulaatikossa oli toinen yläkolmio. Sille riitti puhdistus ja hionta sekä päälle tuore kerros maalia. Asennus hoitui varsin nopeasti ja nyt osat sai myös kiristettyä vaadittuun momenttiin.
Seuraavana päivänä oli jo ehjä kolmiopala paikallaan.
Pyörässä kiinni ollut vaihdepoljin oli aito itsetehty.
Noin kahden ja puolen kuukauden verkkaisen kunnostamisen jäljiltä CB oli jälleen pyörillään. Muutamia puutteita sentään vielä löytyi. Hondassa oli tullessaan ihan ok näköinen vaihdepoljin, joka sitten paljastui ainakin osittain itsetehdyksi. Poljin itsessään oli ihan asiallisen näköinen ja tarkoitus oli käyttää sitä uudelleen sinkkaamisen jälkeen, mutta tottahan se alkoi sitten ärsyttäämään myöhemmin. Niinpä Englnnin eBaysta lähti matkaan uusi alkuperäinen NOS poljin. Uusi polkimen kumihan tuli käynnistyspolkimen kumin kanssa jo aiemmin.
NOS poljin ja uusi poljinkumi. Aidot osat ovat vaan parhaita.
Kyllähän se niin on, että detlajit tekevät sen eron.
Kaikkiin holkkeihin olen pyrkinyt laittamaan rasvaa väliin jouhevan toiminnan takaamiseksi ja kitinöiden poistamiseksi.
Akun kiinnitysremmi puuttui myös kokonaan, mutta niitä löytyi sopuhintaan jälleen eBayn listoilta. Akun kantta sen sijaan ei näyttänyt myynnissä olevan, vaikka CMS:n sivuiltakin sellainen löytyi. Kansi vaikutti tosin niin yksinkertaiselta, että päätin mallintaa sen koneella itse ja tulostaa sen työpaikan 3D tulostimella. Mallinnushan nyt oli ihan pikku juttu, sillä muotoja ei juuri ole. Pienenä twistinä lisäsin Honda Motorsin "HM" logon kannen päälle. Firman tulostin ei mikään maailman paras ole, joten itse osassa on paljonkin toivomisen varaa. Pienen fiksauksen jälkeen se kuitenkin ajaa asiansa tuolla penkin alla.
Kansi juuri tulostettuna. Tulostimen huonosta resoluutiosta johtuen mallissa on hieman pintavirheitä.
Paikallaan ollessaan kansi ajaa täysin asiansa.
Yksi yllättävän hankalista pisteosista tähän kyseiseen malliin oli penkin sivussa oleva nostokahva. Pienestä kahvasta, joka on käytännössä vain taivutettua putkea pyydettiin monesti kuluineen lähempänä 100 euroa, mikä oli yksinkertaisesti liikaa. Pyörällä tullaan ajamaan varmasti kaksipäällä, joten päätinkin että hankin CB350G mallin takaraudan siihen. G-malli on Jenkkimarkkinoille suunniteltu levyjarrullinen CB jossa matkustajalla on koko penkin takaosan ympäri kaartuva tarttumakahva eli ns. Grab bar. Yksi hyvä ehdokaskin löytyi ja nakkasin sen eBayn watch listille, mutta juuri ennen tilipäivää kun osa oli tarkoitus kotiuttaa joku kerkesi tehdä sen ensin. Tästä suivaantuneena koppasin ostoskoriin ensimmäisen kohtuuhintaisen perinteisen nostokahvan ja päätin unohtaa grab barin. Edullinen orkkiskahva saapui Saksasta nopeasti ja oli todella siistikuntoinen.
Yksi murheenkryyni vähemmän. Yksi hankalimmista osista tämä kahva löytää CB:hen.
Siisti ohjaustanko oli saanut jotkut oudot jäljen keskiosaansa. Tarina ei kerro, mistä moiset on syntyneet, mutta rumat ne oli. Löysin tallin perukoilta pätkän kromista henkaritankoa ja päätin kokeilla leikata siitä palan. Viilailtuani sopivan palan tangon kiinnityksen väliin liimasin sen kiinni sikafleksillä. Kohtuu hyvinhän tuo onnistui, eikä häiritse enää.
Tarina ei kerro mistä moiset jäljet olivat tankoon syntyneet.
Mutta pätkällä sopivan kokoista kromiputkea ne saatiin mukavasti piiloon.
Sähköjen ollessa kunnossa oli mukava jatkaa kasaamista. Aikalaillahan pyörä alkaa jo tässä vaiheessa näyttämään hyvältä. Etulokari saatiin paikalleen kun keulaa hieman nostettiin asianmukaisen telineen avulla. Renkaat laitettiin tilaukseen MP-renkaat.fi sivustolta. Riekkoniemen pojat toimittivat renkulat varsin huokeaan hintaan kotiovelle alle viikossa tilauksesta. Hinnasta sen verran että valitsemani Heidenaut olisivat tulleet maksamaan n. 40% enemmän jopa muualta netistä tilaamalla.
Ennen renkaita vanteisiin asennettiin MotionPron liimattavat vannenauhat, joista olen kuullut paljon kehuja. Vanteiden kehät olivat toki jo saaneet kosteudesta ihan riittäviä ruostevurioita, mutta näillä nauhoilla ne olisi pystynyt estämään alkuperäisten kumirimpuloiden sijaan.
Uudet Heidenaut! Edessä K33 ja takana K34. Kuvio on lähes identtinen, mikä oli tärkeintä.
Renkaat asennettiin paikallisessa RengasStopissa paikalleen ja siitä sitten samantien talliin asentamaan. Sinkityksessä oli tullut niin paljon pintaa lisää akseleihin, että niitä piti useita kertoja hioda ennenkuin ne mahtuivat paikalleen. Juuri kun olin saanut takapään hienosti nippuun sain vain todeta, että takajarrukengät olivat tiensä päässä. Suomesta kenkiä ei siihen hätään saanut, joten tilasin ne Saksasta. Toimitus hieman venyi, mutta lopulta kengät saatiin paikalleen ja takapää nippuun.
Etupäässä ongelmia ei ollutkaan, vaan asennus sujui hienosti.
Melkoisen äheltämisen jälkeen takapää vihdoin kasassa.
Honda alkaa viimein näyttää taas moottoripyörältä.
