Vihreämpi suunta

Keulaan vaihdetut suojat ja lampunkorvat olivat mattamustiksi maalattuja. Osat pitäisi aina olla ns. korinväriset, eli samaa sävyä kuin tankissa.

ET-Paintworks, eli tuttavallisemmin Esa Tala, otti hoitaakseen Hondan maalaushommat koskien värillisiä osia. Esan maalaukset ovat melkoisen paljon monimutkaisempiä yleensä, kuin nämä entisöintikohteet, ja mies onkin erikoistunut kynäruiskutöihin. Esan työlistalle siis tuli tankin maalaus musta/valkoisine grafiikoineen, sekä sivuposket ja keulan suojapalat.

Koska pyörän kasaaminen vaatii keulan suojien ja lampunkorvien asentamisen etuhaarukan yhteydessä, oli ne maalattava ensimmäisenä. Maalin saatavuus oli hieman haastavaa, ja alkuperäistä candy Bocchus olivea ei löytynyt Suomesta. Siispä Esa kaivoi lähimmän mahdollisen metallihohtovärin yhdessä Seinäjoen Autoartan väen kanssa. Sävy on hyvin lähellä alkuperäistä, mutta se on huomattavasti helpompi korjausmaalata kuin candy, jos jatkossa tulee tarvetta moiselle.

Valon kanssa metallihohto herää eloon.

Hämärässä väri taittaa melkeinpä mustaan.

Lampun korvat vaativat hieman oikomista ennen kuin kiikutin ne Esalle, vaikka ne oli jo kertaalleen vaihdettu kolarissa vääntyneiden tilalle. Esa teki tarvittavat pohjatyöt jonka jälkeen ruiskutti hyvän kerroksen harmaata hiontaväriä. Vesihionnan jälkeen päälle ruiskutettiin vihreä metalliväri ja muutama kierros kirkasta lakkaa.

Huippusiistit osat oli mukava asentaa iskareiden kanssa paikalleen pyörään. Iskarit purettiin ennen asennusta ja putsattiin sekä vaihdettiin öljyt. Alaputket lakattiin uudelleen.

Nyt kun keula oli nipussa oli mukava kasata lamppua ja mittareita paikalleen. Samalla T-kappaleet saatiin kiristettyä ja vedettyä johdot lampun sisään.

Penkin verhoilu

Penkki vaikutti hyvältä, ja ajattelin aluksi että se menee sellaisenaan.. aina ei voi olla oikeassa.

Alkuperäinen penkki vaikutti varsin hyvältä myyntikuvissa, enkä edes pyörän saatuani moittinut sen kuntoa. Vasta purettaessa aloin tutkimaan penkkiä tarkemmin ja huomasin sen peltirungon olevan melkoinen teelmys. Sinänsä ihan toimiva ratkaisu penkistä oli saatu aikaiseksi, mutta koko vasen kylki runkopellistä oli tehty uudelleen suorasta levystä. Koska päällinen oli ehjä, ajattelin että sitä ei tarvitse hankkia. Reunassa oleva krominauha sen sijaan oli häirinnyt jo myyntikuvista lähtien, koska se oli selvästi kierossa. Purettaessa huomasin että nauha on käytännössä vain kumilista jossa on krominauha kiinteänä. Hetken tutkittuani netistä löytämiäni kuvia sekä CMS:n räjäytyskuvia, totesin että koko päällinen saati reunanauha ei ollutkaan CB350, tai K4 mallin alkuperäinen.

Freddy Grügerin penkki saapui Suomeen. Livenä se oli vielä rumempi mitä kuvissa.

Runkopelti oli kuitenkin hyvä, ja se olikin pääasia.

Peltirungolle ei oikein ollut intoa lähteä tekemään muokkausta alkuperäistä vastaavaksi, vaikka kerkesinkin sitä hieman siistiä. Aloin etsimään uutta penkkiä ensin Suomen maalta, mutta hyvin äkkiä taas tuli todettua saatavuuden olevan heikkoa. Siispä eBayta selaamaan. Jenkeistä penkkejä olisi jälleen saanun monen moista, mutta postikulut nostivat kokonaishintaa niin paljon että ALV:eineen hinta olisi ollut jo satoja euroja. Siispä etsimään euroopasta. Saksasta löytyikin alkuperäisellä hyväkuntoisella peltirungolla oleva penkki, mutta päällinen oli kuin suoraan painajainen Elm Streetillä Freddyn kokoelmista. Hinta oli kuitenkin sopiva ja toimituskulut kohtuulliset joten penkki lähti kohti Suomea. Samalta myyjältä löysin myös rosteriset kromilistat, jotka pultataan kiinni runkopeltiin. Näitä listoja ei vanhassa penkissä ollut lainkaan, vaan ne oli korvattu reunanauhalla. Vanhasta penkistä sain säästettyä ihan hyvän pehmusteen, joten enää tarvitsin vain uuden päällisen. Hyvälaatuisen oloinen päällinen löytyi naurettavaan 29 dollarin hintaan Floridasta ja kulutkin oli siedettävät, joten en edes miettinyt kahta kertaa sen kanssa.

Alkuperäisen pehmusteen reunat olivat melko rapeat, joten ne leikattiin pois ja päälle liimattiin uutta vaahtomuovia.

Pehmusteen epätasaisuuksien poistamiseksi päälle liimattiin vielä vanua.

Molemmat penkin rungot puhallettiin ja pulverimaalattiin puolikiiltävällä mustalla. "Uuden" runkon reunoja jouduin hieman hitsaamaan ennen maalausta, kun olivat revenneet. Peltirungon reikien päälle liimasin jälleen palat säämiskää, niin pehmuste näyttää uudelta sisällepäin. Samaa kikkaahan käytin myös PV projektissa. Alkuperäinen pehmuste oli hyvin säilynyt pehmeänä, mutta senkin reuna-alueet olivat rapsakoituneet. Leikkasin rapeat reunat irti ja hain Etolasta uutta vaahtomuovia, jolla paikkasin alueet. Päälle liimasin vielä ohuen vanukerroksen paikkaamaan pehmusteen virheitä.

Verhoilun mukana tullut remmi oli lähinnä tee-se-itse kit, ja se vaati vähän työtä.

Päällisen asentamisessa ei juuri ihmeitä tarvittu, mutta hiema fylliä jouduin lisäämään peräpäähän. Päällinen kiinnitettiin alkuperäisilla hakasilla. Matkustajan remmikin tuli päällisen mukana, mutta sitä ei oltu vielä tehty valmiiksi. Remmi piti leikata oikeaan mittaansa, ja niitata päätylaipat siihen kiinni. Niittaus hoitui pallopää vasaralla totuttuun tapaan. Onneksi mukana oli myös niitit. Remmi kiinnitettiin peltirunkoon mukana tulleilla ruuveilla. Lopputulos on varsin hyvä.

Kromilistat kiillotettuna ja asennettuna.

Onneksi kaikki kumiosat olivat tallessa. Myös penkin alle kiinnitettävä rekisteriotteen kotelo löytyi myöhemmin.

Moottorin pesu ja maalaus

Lähtötilanne. Hyvin säilynyt kaikenmaailman kotivirittelijöiltä.

Hondan moottori oli pysynyt varsin neitseellisenä yksilönä, sillä se oli alkuperäisessä värissään ja moottorin posket olivat edelleen alumiinipinnalla kuten alkuperäisesti. Edellisen omistajan selvitysten perusteella pyörä on ollut hyvinkin tiiviisti ajossa ennenkuin se hänelle tuli. Eskolla ollessaan sillä ei ole ajettu, mutta vähän epäselvät muistikuvat oli onko kone käynytkään. Koppia irrottaessani huomasin kuitenkin että moottoriöljy on melko puhdasta, joten ainakin pyörä on seissyt uudet öljyt sisuksissaan.

Vuosikausien kuonaa oli kertynyt melkoisesti pohjavaluun.

 Koska tuo moottorin rassaaminen ei ole oikein sitä ominta mielipuuhaa, päätin hieman riskilläkin jättää remontin tekemättä. Toki venttiilikopan irroitin että sain koneen edes irti rungosta, ja samalla pääsi hieman tutkailemaan mitä siellä näkyy. Koneisto oli hyvässä kunnossa, ja käynnistyspoljinta pumppaamalla öljyä alkoi siirtyä yläpäähän, joten se puoli on ainakin kunnossa. Monessa vastaavassa koneessa yläpää on jäänyt kuivaksi ja lopulta kone leikannut kiinni. Kytkinpakan irroitin että pääsin öljypumppuun käsiksi ja tutkin sen toiminnan. Kovin pahasta mitään liejua ei ollut edes kertynyt öljysumppuun tai pumppuun, joten vaikuttaa että kone on ollut auki joskus aiemmin tai sitten siitä on vaan pidetty muuten huolta. Pumpun kuula oli tallella ja irtonainen, joten pesun jälkeen lorautin lirun öljyä ja kasasin osat takaisin paikalleen.

Koska mitään maalaustelinettä ei ollut eikä jaksanut alata kyhäämään,oli kone maalattava ylä- ja alaosa erikseen.

Koko kone Mastonin kuumakestohopealla maalattuna.

Ulkoisesti halusin koneen näyttävän uudelta, joten aloitin pesemällä sen ensin Solmasterin AS40:llä ja raparoiskeiden puhdistuksen jälkeen hieroin koko koneen tinnerin kanssa läpi. Joitakin alueita karhensin karhuntassulla ennen maalausta. Maalina käytin Mastonin kuumakestohopeaa spraynä. Erikoista oli tuo kuumakestohopean kiiltävyys, tai oikeastaan krominhohtoisuus, mutta päälle oli tuloss vielä mattalakka. Lakka oli jälleen 50% matta-aineella kyllästettyä 2K tavaraa ruiskulla maalattuna. Lakka tekin pinnasta tasaisemman harmaan kuten ajattelinkin. Nyt pinta oli lähempänä alkuperäisväriä. Samalla kertaa värin sai päälleen startti, jonka purin ja putsasin ennen käsittelyä.

Lakan jälkeen pinta muuttui harmaammaksi.

Sivukoppaakin oli pakko jo mallata, vaikka lakka oli vielä märkää.



Kuivuttuaan pinnasta tuli varsin hyvä.

Moottorin kopat kiinnitettiin uudelleen sinkityillä ruuveilla ja osa uusittiin. Uudet tiivisteet tuli ventiilinkoppaan, sivuposkiin, imukauloihin ja öljysumppuun uudet O-renkaat.

Kone jo paikallaan rungossa, ja kasaaminen hyvällä mallilla.

Pyörät paloihin ja kiillotusta alumiiniosille

Patina on päässyt iskemään pahasti, varsinkin pinnoihin.

Irroitettuna pyörät vaikutti oikeastaan vain entistä pahemmilta.

Onneksi sentään kaikki pinnat olivat tallella ja pyöriä ei oltu menty maalailemaan.

Purin CB:n molemmat pyörät kokonaisuudessaan ja vein pinnat uudelleen sinkittäväksi. Koska nipat ovat ilmeisesti messinkiä, päädyin keltapassivoimaan ne, jotta ne imitoivat paremmin kaksivärisyyttä. Keskiönavat olivat jo vähän nuutuneet näköiset, joten ne vaativat kunnon pesun lisäksi kiillotuksen. Käytin kahta eri karkeuden puuvillalaikkaa ja vahaa ja viimeistelin autosolilla sekä puhtaalla laikalla.

Osat puhdistettu patapatalla, ja alettu kiillottamaan ensimmäisellä laikka/vaha combolla.

Kiillotuksen jälkeen maalasin keskiöiden välit ja ennen lakkausta pyyhin "harjat" puhtaiksi maalista.

Samalla kiillotukseen joutuivat kummatkin moottorin posket ja eturattaan suoja. Koska en halunnut että ne hapettuu heti ensimmäisenä kesänä, päätin lakata ne alkuperäistyylisesti. Alkuperäiset osat ovat myöskin harjatulla pinnalla, joten tein harjatut kiiltävästä pinnasta varovasti karhuntassun avulla yhteen suuntaan sivellen. Lakkana käytin normaalia 2K autolakkaa täyskirkkaana. Pysyvys näissä on aina hieman kyseenalaista, mutta toisaalta kyseessä on MR pyörä, joten siinä käytössä tuskin ongelmia tulee.

Kopat kiillotettuna.

Harjattu ja lakattu.

Mielestäni alkuperäinen harjattu pinta näyttää tällaisessa museovehkeessä paremmalta.

Koneen kopat olivat lakkauksen jälkeen valmiit asennettavaksi, mutta pyörät piti koota uudelleen. Myös yksi pinna katksesi irroitusvaiheessa, joten sellainen piti hankkia jälleen sopivasti Kouvolan suunnalta. Kiitokset jälleen Veijolle. Koska kaverillani Henrillä oli pinnavanteiden kokoamisesta enemmän kokemusta, työnsin homman ikäänkuin hänen hoidettavaksi. Ennen osien viemistä päätin vielä vaihtaa kumpaankin napaan uudet laakerit, vaikka osa niistä olikin ihan hyvässä kunnossa. Saapahan mielenrauhan niiden osalta. Uudet laakerit löytyivät mielestäni kohtuuhintaan Motonetin valikoimasta suoraan hyllystä. Henri tekikin työtä kaskettyä ja sai kasattua pyörät parissa illassa ja ne, jopa tulivat tehdasarvoihin suoruuden puolesta. Mittaus hoidettiin heittokellon avulla.

Henrin työvälineistöä pinnavanteen kasaamiseen.

Valmis vanne näyttää hyvältä, vaikka mitään osia ei uusittukaan.

Kahvakytkimien kunnostus

Varaosakahvoissakin oli sanottavaa. Kuten kuvasta näkyy on suojasukan välissä katkennut johto.

Pyörän sarvissa olevat kahvat olivat melkoisen rottaisessa kunnossa. Johtoja oli poikki ja katkaisimien nappeja puuttui. Koska napeilla oli melkoinen pyyntihinta maailmalla, päätin hankkia kokonaan toiset kahvat kunnostettavaksi.

Kahvat on olmeisesti anodisoitu mustaksi, sillä pinnoitus on kulunut oudon harmaaksi.

Kouvolasta löytyikin ihan asialliset käytetyt kahvat joissa kaikki napit olivat paikallaan. Pintapuoli oli näissäkin kulunut ja myös johtoja oli katkennut. Purin kahvat, ja tutkin ensin viat. Pääasiassa osat saisi kunnostettua johtojen uusimisella ja puhdistuksella.

Tuore maali pinnassa ja päällä mattalakka. Lakka on ruiskutusvaiheessa vielä täysin kiiltävää.

Puretut kahvarungot hioin kevyesti karhuntassulla, ja maalasin uudelleen. Maalina totuttuun tapaan Mastonin 121 ja päälle ruiskulla 50% mattausaineella olevaa lakkaa. Kaiverettujen kirjainten pohjalle pensselöin hieman kovetteella terästettyä One shotin punaista ja pyyhin ylimenneet maalit rasvanpoistolla ja paperilla pois.

Maalin kuivuttua oli aika sutia kirjainten pohjat alkuperäis tyyliin punaiseksi.

Johdotukset korjasin pääosin lyhentämällä johtoja muutaman millin ja kuorimalla ne uudelleen sekä tinaamalla uudelleen paikalleen. Myös johtojen suojasukat jotka olivat murtuneet kuorin pois kauttaaltaan, ja laitoin uudet tilalle.

Asennusta helpottamaan vedin vanhojen johtojen mukana johdotpätkät sarvien läpi. Johtojen avulla uuden johdot saa taas helpommin paikalleen.

Ennen alkuperäisten kahvojen irroitusta sarvista kiinnitin niiden johtoihin pätkät tavallista sähköjohtoa ja vedin ne sarven läpi. Näin ollen sain valmiit vetolangat joilla saisin vedettyä uusien kahvojen johdotukset jälleen sarvien päistä keskellä olevan aukon läpi. Kunnostuksen yhteydessä vaihdoin sarviin uudet gripit, jotka ovat alkuperäisiä Honda osia. Liimasin ne paikalleen kontaktiliimalla.

Parempaa kromia

Takalokari oli pääsyt mädäntymään kuorirakenteen pistehitseistä. Tuon korjaaminen on melkoinen savotta.

Hondan lokasuojat olivat parhaat päivänsä nähneet. Takalokasuojaa luulin aluksi ympärikeulituksi, mutta se olikin ruostunut pistehitsien kohdalta niin että pintapelti oli joutunut pullistumaan ruosteen tieltä. Vähän se näytti niinkuin kupuvasaralla oiotulta omaan silmään. Etulokari oli pyörässä kiinni, mutta se oli lähinnä maalattu pintapelti, joka olisi pitänyt niitata uudelleen kiinnikkeeseen ja kromata.

Pyörän mukana tullut etulokari oli uusi, mutta kromaamaton.

Lähdin etsimään lokareita Suomesta, mutta hyvin pian sain huomata, ettei hyviä ollut oikeastaan ollenkaan tarjolla. Lähiaikoina oli muutamassa purkupyörässä ollut ihan asialliset lokarit, mutte ne olu myyty samantien. Kysyin myös Puolan kromaamosta vanhojen korjaamista ja uudelleen kromausta. Hinta oli siedettävä, mutta takalokasuoja paljastui niin pehuksi, että tuskin edes Puolan pojat olisi saaneet siitä hyvää. Koska pyörästä ei virheetöntä ole tarkoitus rakentaa, lähdin metsästämään parempia lokareita käytettyinä. Erittäin hyvä takalokari löytyikin Seattlesta, USA:sta. Jostain syystä Eurooppalaisilla sivustoilla, mm. Saksan ja brittien ebayssä on hyvin huonosti hyvää käytettyä 350:n osaa tarjolla, mutta Jenkkilästä sitä löytyy vielä hyvin ja kohtuuhinnalla. Ongelmaksi muodostuu sitten nykypäivän lähetyskulut, jotka eBayn oma lähetysjärjestely on nostanut pilviin. Käytännössä lokarin hintaan tuli toinen mokoma lisää kulujen muodossa ja vielä vähän kotimaan ALV:tä niin kyllähän sitä käytetylle kaarellekkin hintaa tuli.

"Uudet" lokarit tallilla. Aika hyvin säilyneet 40-vuotiaiksi. Etulokasuoja paljastui K3 malliseksi.

Onhan niissä pieni ero kunnossa. Uusi lokari on CL350, eli Scramblerista ja siinä ei ole ollut takakuraläppää.

Etulokasuojan kanssa koin ilonhetkiä Forssan rompepäivillä loppusyksystä, kun myyjä tarjosi kohtuulliseen hintaan varsin hyvää kaarta, joka nimenomaan piti olla se oikea -72 CB350:iin. Itse olin vielä vähän projektin alkuhuumassa pihalla mitkä osat ovat niitä oikeita, joten kotona lokari paljastui mallia vanhemman CB:n alkuperäiseksi. Kiinnike oli siis erilainen ja vieläpä hankalasti niitattu kupuniiteillä, joiden saaminen on kiven alla. Sattumalta kuitenkin oikeanmallinen kiinnike löytyi omastatakaa pyörän mukana tulleesta lokarista. Se oli jo aiemmin irroitettu niittauksista, ja pultattu kiinni. Hetken tuumattuani päätin kokeilla erästä ideaa, mikä pälkähti päähäni.

Etulokarin kiinnike vaihdettu ja kiinnitetty feikkiniiteillä.

Hioin rälläkällä hyvästä lokarista kiinnikkeen niitit irti ja hakkasin ne irti tuurnalla. Puhdistin ja maalasin kiinnikkeen alusen, ja sovitin oikean kiinnikkeen paikalleen. Itse kaarihan oli sama kuin K4 mallissa. Seuraavaksi otin M5 kupukanta muttereita ja sahasin niistä mutteriosan irti rautasahalla ruuvipenkissä. Näin ollen jäljelle jäi pelkkä kupu, minkä sisällä oli vielä 3-4mm kierrettä. Ruuvasin M5 pultin kupuun ruuvilukitteen kera, ja sahasin sopivaan mittaan. Nyt minulla oli kupuruuvit. Ei muutakuin ruuvit kiinni ja muttereilla kasaan. Ulkoapäin teelmys onnistui imitoimaan lähes täydellisesti alkuperäisiä kupuniittejä, joten olin lopputulokseen varsin tyytyväinen. Nyt uudella kiinnikkeellä lokari toimii myös K4 mallissa. ITse lokarin kiillotin kevyesti koneella, että saisin edes osat käytöstä aiheutuneilta naarmuilta pois.

Kaarien sisäpuolet maalasin Hammeriten Direct to galvanizella.

Maalaus ehostaa ilmettä, mutta myös suojaa siltä ruostepeikolta.

Molemmat lokarit puhdistettiin alapuolelta teräharjalaikalla ja pestiin tinnerillä. Päälle sudin Hammeriten Direct to galvanized maalia hopeana. Samaa maalia käytin myös Cadillacin uudelleen kromattujen puskurien sisäpinnoilla.

Myös kuraläppä sai Patapata pesun lisäksi tuoretta maalia Honda tekstiin. Läpästä tuli yllättävän hyvä siihen nähden missä kunnossa se oli.