Honda CB 350K4 1972

Honda CB 350 -72 nostettuna Transitin kyytiin ja matkalla Pohjanmaalle.

Kuten sanottua, alkuvuodesta 2016 silmät iskeytyivät 70-lukulaiseen Honda CB:hen, joka lopulta pääsiäisenä haettiin kotiin Pohjanmaalle. Itselläni on ollut aikuisiällä tasan yksi moottoripyörä. 2001 vuoden Honda CBR, jonka ostin melko pahoin mällättynä Espoon autovahinkokeskukselta 2006. Honda kunnostettiin ja vähän tuunattiinkin miellyttävämmän näköiseksi seuraavan talven aikana. Pari kesää sillä tuli ajeltua, mutta iso mies pienessä kyykyssä ei oikein ollut mukavaa, ja Honda lähti vähän turhanpäiväisenä laitteena myyntiin. Toki täytyy sanoa, että tuolloin oli jo hankittu Cadillac, ja tallissa oli kaksi harrasteautoa, joten jotain oli myytävä.

Tietääkseni Honda oli maannut tallissa kuutisen vuotta ilman käyttöä, joten pölyt piti pestä pois.

Kuvissa pyörä näyttää varsin hyvälle, mutta lähempi tarkastelu näytti melkoisesti epäkohtia.

Vieläkään en oikein osaa sanoa minkä ihmeen takia lähes kymmenen vuotta myöhemmin tuli jostain hinku saada vanha CB. Oikeastaan minkäänlaista hinkua ajamiseen pyörällä ei ollut, eikä oikeastaan ole tälläkään hetkellä, joten syy on ehkä tekemisen ilossa. Olimme kaverini Henrin kanssa jutelleet pyöristä toki usein, hän kun on Steel Bakery nimistä tallia pitävä kaveri. Cafe racerit olivat alkaneet miellyttää omaakin silmää siinä suhteessa että jopa visioin hieman minkälaista pyörää lähtisin tekemään. Sairaslomalla silmiin pisti Torissa juuri myyntiin tullut -74 CB350F, jonka hinta oli sen verran kohtuullinen että muutamista aluvanteista saadut rahat alkoivat kummasti poltella. Laitoinkin pyörästä viesti heti Henrille ja kysyin mitä mieltä hän oli. Vastaus nosti hieman jo kaverinkin niskavilloja pystyyn, sillä Henrihän oli jo menossa samana päivänä katsomaan pyörää itselleen. No, tästä suivaantuneena aloin tutkimaan CB tarjontaa Nettimotosta ja eräs yksilö pisti silmiin. Kyseinen -72 CB sijaitsi Oulussa, joten ihan pelkästään katsomaan sitä ei oikein pystynyt lähteä, ja oikeastaan koko lähteminenkin tuntui vähän kaukaiselta tammikuun lähemmäs 30-asteen pakkasissa. Myös hinta tuntui vähän kovalta, kun kyseessä oli kuitenkin projekti jonka kunnosta ei ollut takuuta. Soitin kuitenkin pyörää, ja mukavan oloinen vanhempi herrasmies kertoi pyörän tarinaa. Honda oli ollut pitkään jo varttuneemmalla mp-harrastajalla käyttöpyöränä. Epäonnekseen omistaja ajoin pyörällä "pienen" ojaanajon, ja osia meni sen verran uusiksi että pyörä jäi pukeille seisomaan vuosikausiksi. Edellisen omistajan tuttava Esko näki pyörän vuosien ajan keskeneräisenä projektina, kunnes teki siitä kaupat ja toi pyörän Ouluun kotitalliin tavoitteenaan kunnostaa se. Aikaa kuitenkin kului, ja pyörä ei oikein edennyt. Joitakin osia oli tullut pyörän mukana, joitain oli jo vaihdettu ja jonkun verran tavaraa Esko oli myös ehtinyt itse hankkia. Ikää kuitenkin alkoi jo karttua, ja taisi se todellisuus iskeä vasten kasvoja oman osaamisen ja tarvittavan ajan suhteen, joten Esko laittoi CB:n myyntiin kertaakaan ajamatta sillä. Monien mutkien kautta parin kuukauden ajan ja kerran jo peruttujen kauppojen jälkeen pääsimme kuitenkin sopimukseen sekä hinnasta että noudosta. Sovimme, että haen pyörän pääsiäisenä veljeni Juhan kanssa kun olen lomalla.

Ja pitihän sitä vähän kokeilla myllyttää reilut 40-vuotta vanhaa maalipintaa.
Huomaa mittarin neula on jämähtänyt kolarin seurauksena paikalleen.

Niin Honda siirtyi kohti Lakeuksia. Tavoitteena ei suinkaan ollut lähteä heti rakentamaan pyörää, vaan pesun jälkeen jätin sen Pohjanmaalle odottamaan syksyä ja omaan talliin Lahteen tuomista. Samalla sain hieman aikaa miettiä mitä oikein yleensä teen pyörän kanssa. Jo pelkästään vakuutusmaksujen tutkiminen oikeastaan määräsi pyörän kohtalon entisöitäväksi ja MR kilpiin, mutta toisaalta myös kohtuullisen pienet osapuutteet tukivat tätä asiaa. Olihan toki itsellä enemmän taipumusta muutenkin kunnostaa asioita alkuperäiseen kuntoon kuin muuttaa niitä oman maun mukaiseksi. Sitä kun muotoilijana kaiket päivät suunnittelee uutta, niin vanhan kunnostus toimii oikeastaan terapeuttisena vastakohtana. Ja toisaalta onhan orkkis aina orkkis, ja pitää hintansa, ja on yksinkertaisesti mr-kilpisenä niin paljon edullisempi ylläpitää että ne muutamat kerrat kun tuolla ehkä kesällä ajelee ei tule maksamaan ihan mansikoita.